Mul on sellane elämän inspiraatio jotenki kadoksissa... Must tuntuu et mä vaa haahuilen joka paikas. Haahuilen himas ja koulus ja en oikee löydä paikkaani. Sen lisäks jokane aamu on jotenki tuskaa, enne mä tiesin tasan tarkkaa mitä mä haluun pistää päälle ja miltä mä haluun näyttää, nyt en löydä mitää päälle pantavaa ja tekis vaa mieli marssii yökkäris kouluu. Mikää ei oikee tunnu onnistuvan.
Must tuntuu välil himas et mun olemassa oloo ei ees huomata, mut kai se on parempi ku se et ne ois kokoaja arvostelemas mun tekemisii. Koulus oon nii keskinkertane ja bore et iu ja en oikee sovi mihinkää porukkaa. Siis yksinkertaseks mun elämä on käyny tylsäks. En väitä et se koskaa ois ollu mikää mielenkiintone, mut ainaki mä oon nauttinu siitä mitä mul on. Oon aina ollu semmone elämän ilone, mut nyt mä vaa tallustan päiväst toisee ja kaikki tuntuu jotenki tosi tylsält. Tää on tosi puuduttava tunne ja toivon et pääsen siit nopeesti eroo...
Must tuntuu välil himas et mun olemassa oloo ei ees huomata, mut kai se on parempi ku se et ne ois kokoaja arvostelemas mun tekemisii. Koulus oon nii keskinkertane ja bore et iu ja en oikee sovi mihinkää porukkaa. Siis yksinkertaseks mun elämä on käyny tylsäks. En väitä et se koskaa ois ollu mikää mielenkiintone, mut ainaki mä oon nauttinu siitä mitä mul on. Oon aina ollu semmone elämän ilone, mut nyt mä vaa tallustan päiväst toisee ja kaikki tuntuu jotenki tosi tylsält. Tää on tosi puuduttava tunne ja toivon et pääsen siit nopeesti eroo...